tag:blogger.com,1999:blog-26349344658052127482024-03-13T00:39:52.736-07:00Pryki-ppp-http://www.blogger.com/profile/01925073978669811147noreply@blogger.comBlogger19125tag:blogger.com,1999:blog-2634934465805212748.post-15717730157540919472014-09-28T14:14:00.000-07:002014-09-28T14:14:06.945-07:00Pegos Claros 1994<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPx_DIlqUGS6_siHxAoRoqBUDLPsRUZJNpSgzCimpGbSVInfbQeN3qA50xCyIpYXkSTRf-JisJ9EOvVJi_O5Lu1-mFk-QRtjm4zbSce12Zp1mSCWX7AUBNrDOL6b100LMIxIU0Eo2ZAxI/s1600/pegosclaros94.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPx_DIlqUGS6_siHxAoRoqBUDLPsRUZJNpSgzCimpGbSVInfbQeN3qA50xCyIpYXkSTRf-JisJ9EOvVJi_O5Lu1-mFk-QRtjm4zbSce12Zp1mSCWX7AUBNrDOL6b100LMIxIU0Eo2ZAxI/s1600/pegosclaros94.jpg" height="320" width="256" /></a></div>
<br />
<br />
Hiljattain olen innostunut vanhemmista viineistä. Valitettavasti Alkon suppean valikoiman vuoksi näitä joutuu hankkimaan ulkomailta.<br />
<br />
Viime viikolla sain siis suoraan kotiovelle toimitettuna neljä pulloa vanhaa portugalilaista viiniä. Ensimmäinen niistä, Pegos Claros 1994 Palmelan alueelta, on nyt juotu.<br />
<br />
Tiivistettynä huomiomme kuuluu jotakuinkin näin: viini ei ollut liian helppo eli yksipuolinen, mutta ei myöskään niin päällehyökkäävän monipuolinen, että olisi vaatinut useamman siemauksen ennen kuin makunystyrät saavat selvää sävyjen kaaoksesta.<br />
<br />
Tässä viinissä oli selkeä hapan lambicmainen tuoksu, jonka voisi arvella johtuvan brettanomyces-hiivasta, mutta on vaikea sanoa mistä piirre todella johtuu. Toisin kuin Lissabonissa kuukausi sitten juomassani 1980 pullossa, tässä happamuus ei kuitenkaan yltänyt yhtä voimakkaisiin sienimäisiin sävyihin. Tuoksun ryhdikkyys ja tammi tukivat ja tasapainottivat happamuutta. Loppulasia kohden sienimäisyyteen tottuu ja se sekoittuu toisiin tuoksuihin saaden aikaan samean ja lämpimän vaikutelman.<br />
<br />
Pidin tästä viinistä myös sen vuoksi, että maussa saattoi vielä tuntea hienoista kitkeryyttä ja tanniinia. Näin ollen suutuntuma ei käynyt liian yksiulotteisen pehmeäksi.<br />
<br />
En kuitenkaan pääse eroon siitä epäilyksestä, että kuuluuko lambicmainen happamuus ylipäänsä ikääntyneisiin viineihin? Itse pidän siitä, koska se tuo monipuolisuutta viiniin. Pitänee jatkaa kokeiluita ja yrittää ottaa asiasta selvää.-ppp-http://www.blogger.com/profile/01925073978669811147noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2634934465805212748.post-54308220582783786182014-07-09T07:48:00.001-07:002014-07-09T07:48:56.058-07:00Muutamia cocktailkokeiluitaTässä muutamia kevään cocktailkokeiluita.<br />
<br />
<b>Ensinnäkin kaksi versiota välimerellisestä cocktailista</b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnVlv3CNNqTcLTFexyv2-rwXuA0aLTOkpCEHbO4OLGx413qJbogHqIAxLKG23AQr_i912fw3k0rBPqeLKVvYpi45P3ogH-BJViv6IG0oLTjKz9nxEYTKWNPw5qMio402250kHT8Q4rqpY/s1600/cocktail7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnVlv3CNNqTcLTFexyv2-rwXuA0aLTOkpCEHbO4OLGx413qJbogHqIAxLKG23AQr_i912fw3k0rBPqeLKVvYpi45P3ogH-BJViv6IG0oLTjKz9nxEYTKWNPw5qMio402250kHT8Q4rqpY/s1600/cocktail7.jpg" height="200" width="195" /></a></div>
<br />
Ainesosat: ouzoa, pieni tilkka ruusuvettä, tilkka angostuuraa, ruokosokerisiirappia, vettä<br />
<br />
Sekoitetaan jäiden kanssa lasissa tai ravistetaan yms. Tämä on oikein elähdyttävä ruusun ja aniksen tuoksuinen tapaus, jota kuvittelisi mainiosti juovansa digestiivinä merenrannalla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjt0yvdus2j1imZVx8LmuAcIH2OozE3uh9K6uATognD8no-_65Qs76bXeevLGYHrqdHqWLLYlJqJn-OSwUhcpa5bsJtY1xkOsfu33xLNfLZRo90i2PK56zBNDEdBxc4J_LAqSyhG9tQvq8/s1600/cocktail12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjt0yvdus2j1imZVx8LmuAcIH2OozE3uh9K6uATognD8no-_65Qs76bXeevLGYHrqdHqWLLYlJqJn-OSwUhcpa5bsJtY1xkOsfu33xLNfLZRo90i2PK56zBNDEdBxc4J_LAqSyhG9tQvq8/s1600/cocktail12.jpg" height="171" width="200" /></a></div>
<br />
Ainesosat: ouzoa, appelsiininkukkavettä, tilkka appelsiininkukkavettä, tilkka angostuuraa, ruokosokerisiirappia, vettä<br />
<br />
Luonteeltaan melko samanlainen kuin ruusuinen ouzo, mutta pidin tästä enemmän, koska appelsiininkukka on hieman moniulotteisempi tuoksu.<br />
<br />
<b>Seuraavaksi appelsiinihunajanektari </b> <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZaZybJNce-vQG8NIuQIZjVaVfSAm7uquElEQbzImf0-tYvbocbCT8Fj0oIzvCEM8iUobKb_yPrl3dxx_53HiD8hSLyw_dqaNJxOGBFPkQV3uYCibi7Ts94nxmFfLo-aUY_-0gxZ6E5k0/s1600/cocktail15.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZaZybJNce-vQG8NIuQIZjVaVfSAm7uquElEQbzImf0-tYvbocbCT8Fj0oIzvCEM8iUobKb_yPrl3dxx_53HiD8hSLyw_dqaNJxOGBFPkQV3uYCibi7Ts94nxmFfLo-aUY_-0gxZ6E5k0/s1600/cocktail15.jpg" height="200" width="186" /></a></div>
<br />
Ainesosat: 3cl giniä, 1cl hunajarommia (Kanarian sorttia), 1cl cointreau, puristus limeä, tilkka appelsiininkukkavettä sekä angostuuraa.<br />
<br />
Pidin tästä oikein paljon, mutta jos ainesosia ei saa täydelliseen tasapainoon, tämä epäonnistuu täydellisesti. Parhaimmillaan se on erittäin moniulotteinen parfyyminen nektari viipyilevällä maulla. Sopii erinomaisesti myös soodalla jatkettuna.<br />
<b></b><br />
<b><br /></b>
<b>Ja lopulta vielä yksi ouzococktail</b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3AO4VUKaPMhKkUO_w4atacBv0CbF3OhBKiZyc39jwZbtbR5WDidIDqlV-C7Wb9FMccss5O-cfs-kPXwWsBgOCYut0XPtuAHrV6oz9Ex-woTUNnovQWT3mR8sE1dfPmoTfCbBfySD-VUo/s1600/cocktailparas.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3AO4VUKaPMhKkUO_w4atacBv0CbF3OhBKiZyc39jwZbtbR5WDidIDqlV-C7Wb9FMccss5O-cfs-kPXwWsBgOCYut0XPtuAHrV6oz9Ex-woTUNnovQWT3mR8sE1dfPmoTfCbBfySD-VUo/s1600/cocktailparas.jpg" height="263" width="320" /></a></div>
<br />
Ainesosat: 3cl ouzoa, 1cl hunajarommia, tilkka appelsiininkukkavettä, ruokosokerisiirappia, vettä<br />
<br />
Tämä on kaikista yllä luetelluista omasta mielestäni paras. On tärkeää pitää ouzo liköörimäisen paksuna ja malttaa liiallista veden lisäämistä. Tässä eri maut asettuvat hyvin selkeästi omille tasoilleen: tuoksu on kukkainen ja makea, makua hallitsee anis, kunnes lopussa hunajarommin sekä appelsiininkukan parfyymimainen yhdistelmä nousee esiin aniksen väistyttyä. Huom. kuvassa taitaa olla soodalla jatkettu versio.-ppp-http://www.blogger.com/profile/01925073978669811147noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2634934465805212748.post-51453290245560879192014-07-09T07:05:00.000-07:002014-07-09T07:05:53.774-07:00Vintage nuuska W.E. Garret & Sons Sweet Mild Snuff 1870<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyPL3AldYnTtLdFXCmRGQ7X3uFV5KoBQhwowTgbGfa-4ZmpHFRCKBynUklfFBG5FFvDb-BWH8fNQSv6fDv1sI_RUW1uJC5vhf94uanhyGr0Vp7imvIshbj7KNO6GZb_wkHCvOkg2EnFeA/s1600/snuff1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyPL3AldYnTtLdFXCmRGQ7X3uFV5KoBQhwowTgbGfa-4ZmpHFRCKBynUklfFBG5FFvDb-BWH8fNQSv6fDv1sI_RUW1uJC5vhf94uanhyGr0Vp7imvIshbj7KNO6GZb_wkHCvOkg2EnFeA/s1600/snuff1.jpg" height="320" width="278" /></a></div>
<br />
Nyt vaihteeksi jotain aivan muuta. Olen viime aikoina aloitellut sikariharrastusta keskittyen erityisesti ikääntyneisiin kuubalaisiin. Sen lisäksi olen jo jonkin aikaa ollut kiinnostunut nenänuuskasta, joten kun huomasin kuinka halvalla nämä todellakin wanhat purkit lähtevät, en voinut vastustaa kiusausta.<br />
<br />
On vaikea sanoa onko nuuska todella vuodelta 1870. Kenties joku asiaa tunteva saattaisi varmistaa iän ruosteesta, paperin ulkonäöstä sekä veroleimasta, mutta itse en lähde tuotteen autenttisuutta sen enempää problematisoimaan. Nenänuuska on tainnut jäädä aika vähälle huomiolle 1900-luvun keski- tai loppuvaiheilta saakka, sillä netistä löytyy useita vanhoja purkkeja hyvin halvalla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyrI0hkrh-mFbooADlQTWI3JnoJBC8ihOyDoJDSpj2V9PfdnJtmx2zTgzicjvXvitW3cLcxYBpE7vJnNjeLqwSkf4UmrLVZZRHQIhagO537zf07KoCAg2Rad24wNrvzk_Q_MpYeskkI-4/s1600/snuff2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyrI0hkrh-mFbooADlQTWI3JnoJBC8ihOyDoJDSpj2V9PfdnJtmx2zTgzicjvXvitW3cLcxYBpE7vJnNjeLqwSkf4UmrLVZZRHQIhagO537zf07KoCAg2Rad24wNrvzk_Q_MpYeskkI-4/s1600/snuff2.jpg" height="320" width="264" /></a></div>
Tupakka on tietysti ollut ilmalta suojatussa tilassa, joten on vaikea sanoa onko se kehittynyt mihinkään suuntaan. 1800-luvulla valmistetun nuuskan kokeileminen on silti vaivan ja rahan arvoista.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9Yd31HimGc-X9JvetrWDMc4q0yPFSa7qYIxpgruNpZBBNFGtRRdEROUOtt3xyAayOEZg3YltGstoxIxz9mHdD7QTTEc8WQe3IOmCsi2NrfZNxRmCzN1Unpc9Mn9FpQb5I_gqWr8NYbb0/s1600/snuff3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9Yd31HimGc-X9JvetrWDMc4q0yPFSa7qYIxpgruNpZBBNFGtRRdEROUOtt3xyAayOEZg3YltGstoxIxz9mHdD7QTTEc8WQe3IOmCsi2NrfZNxRmCzN1Unpc9Mn9FpQb5I_gqWr8NYbb0/s1600/snuff3.jpg" height="309" width="320" /></a></div>
<br />
Nuuska on hienoa ja kuivaa pulveria, jossa on hyvin erikoinen tuoksu. Pohjalla vallitsee vahva nahkaisuus, kumimaisuus tai puumaisuus pienellä fermentoituneella vivahteella, ja näiden seasta voi erottaa erilaisia makeita ja kukkaisiakin sävyjä.<br />
<br />
Tuotettahan ei ole tarkoitus vetää nenäonteloon asti kuten tiettyjä laittomia nautintoaineita, vaan pieni määrä jauhetta imaistaan limakalvolle lyhyellä ja terävällä nuuhkaisulla. Nuuska ei polta, mutta muutaman minuutin päästä saa varautua siihen, että jauheen makuista nestettä alkaa pikkuhiljaa valumaan nieluun. Tämä on normaalia, osa tuotteen rituaalia, eikä ainakaan tämän miedon ja makean nuuskan kanssa häiritse lainkaan.<br />
<br />
Nuuskan tuoksu ei kestä kovinkaan kauan. En myöskään ole vielä kokeillut niin suuria annoksia, että vaikutuksen tuntisi yhtä selvästi (näin tupakoimattomana henkilönä) kuin esimerkiksi sikarin jälkeen. Annostuksena oli noin tulitikunpään kokoinen keko kumpaankin sieraimeen. Suhteellisen yleinen tapa on ilmeisesti asettaa annos peukalon ja etusormen väliin jäävään kuoppaan ja nuuskata se siitä.<br />
<br />
Oli miten oli, nuuska on nyt humidorissa, koska haluan kokeilla sitä hieman kosteampana. Ehkä se saa samalla hieman seetrin tuoksua.-ppp-http://www.blogger.com/profile/01925073978669811147noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2634934465805212748.post-22200529542425723482014-04-10T13:49:00.000-07:002014-04-10T13:49:11.501-07:00Cocktailien aikakausiMaailmalla on taidettu puhua jo vuosia cocktail-renessanssista. En tiedä ovatko trendin aallot vihdoin lyöneet Suomeen, olenko auttamattomasti jäljessä juomakulttuurin kehitysvaiheista, vai onko tutkimusteni luonnollinen kulku vihdoin johtanut myös cocktailien pariin, mutta tunnustan, että näitä on tullut viime aikoina nautittua.<br />
<br />
Pitkistä drinkeistä olen päätynyt modifoitujen Gin & tonicien kautta vihdoin klassikkococktaileihin. Niissä olen hurahtanut kaikista alkeellisimpiin juomiin – niihin, mitä hädin tuskin voi nykyisten pitkien drinkkien aikakautena kutsua muuksi kuin sotketuksi viinaksi.<br />
<br />
Ensin kokeilin Sazeracia jäljitellen alkuperäistä reseptiä parhaani mukaan. Tätä spekuloidaan maailman ensimmäiseksi cocktailiksi. Periaatteessa kyseessä on amerikkalaiseen viskiin tai konjakkiin lisätty sokeri/siirappi ja aromaattinen katkero. Tämä sekoitus tarjoillaan lasissa, jossa on huljuteltu tilkka absinttia.<br />
<br />
Kokemuksena Sazerac oli mielenkiintoinen, mutta sitemmin olen vakiintunut vanhanaikaiseen eli Old-fashionediin, myöskin erääseen niin sanotuista maailman ensimmäisistä cocktaileista. Kyseessä on periaatteessa Sazerac ilman absintilla pinnoitettua lasia. Makueroa Sazeraciin ei mielestäni liioin huomaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMKhbswMIn0zSX2o14Rfr_KG8tx-EBl6FM5v7SYKjqhsMqBK7fRGe77GBqq-xEMGdjUkF9UOKYNKuAykcARk8i872-8nQ_be0scrt5OKLzXfPD5qQlINFBlsMCmEHfWL7-tvL_R3CqHhE/s1600/08042014087.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMKhbswMIn0zSX2o14Rfr_KG8tx-EBl6FM5v7SYKjqhsMqBK7fRGe77GBqq-xEMGdjUkF9UOKYNKuAykcARk8i872-8nQ_be0scrt5OKLzXfPD5qQlINFBlsMCmEHfWL7-tvL_R3CqHhE/s1600/08042014087.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Kentucky Bourbon Old-fashioned</span></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;">Vanhanaikainen on kiinnostava, koska se ei vääristä liikaa käytetyn viinan makua. Lisätty sokeri (käytän itsevalmistettua siirappia intiaanisokerista) ja katkero luo tästä yksinkertaisesta sekoituksesta jotain todella erikoista.</span></span></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;">Vanhanaikaista ei kannata tarjota jäillä, koska sulavat jäät laimentavat juomaa liikaa. Muutenkin juoma on parhaillaan viileähkönä tai huoneenlämpöisenä. Olen kokeillut kaikkea konjakista Metaxaan sekä skottilaisiin single-malt ja blendend viskeihin. Kaikki toimii. Juuri nyt vanhanaikainen illassa pitää miehen tiellä. </span> </span></div>
-ppp-http://www.blogger.com/profile/01925073978669811147noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2634934465805212748.post-32560857552907958642014-03-26T12:31:00.001-07:002014-03-26T12:31:08.426-07:00La Spinetta 2003 Bricco Quaglia Moscato D'Asti<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvw5Leekx-HDGta1xoTpfbtE-pTZQMqsHHfLpJJIJFyacmxanOAzB1DsLNFDi4cqkXcV6BNHnK7NQP95m30Mrj0nq3HgH39Tmh-dpqTbl0RCGlgFCWVDkb1TxT7koPUdJVilndohzjm8I/s1600/dasti.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvw5Leekx-HDGta1xoTpfbtE-pTZQMqsHHfLpJJIJFyacmxanOAzB1DsLNFDi4cqkXcV6BNHnK7NQP95m30Mrj0nq3HgH39Tmh-dpqTbl0RCGlgFCWVDkb1TxT7koPUdJVilndohzjm8I/s1600/dasti.JPG" height="265" width="400" /></a></div>
<br />
Olen himoinnut tätä viiniä siitä asti, kun yllätyksekseni löysin sen Tampereen Kuninkaankulman K-Supermarketista. Kyseessä on siis 4,5% Moscato D'Asti jälkiruokaviini. Tällaisia kunnollisia vähäalkoholisia viinejä soisi myytävän enemmänkin ruokakaupoissa.<br />
<br />
Kun näin, että pulloja oli enää yksi jäljellä, en voinut enää lykätä ostosta. Olen aiemmin maistanut muutamaa Moscato D'astia, eikä niiden yltiömäisestä aromista voi olla pitämättä. Odotin samaa kuplivaa hedelmäisyyttä tältä viiniltä, mutta luvassa olikin jotain hieman erilaista.<br />
<br />
Tuoksu on hedelmäinen ja hyvin sokerinen. Maku on samaten erittäin makea sekä hunajainen ja meloninen. Maussa on kuitenkin jonkinlaista raskautta, joka saattaa johtua iästä: 2003 vuoden jälkiruokaviini olisi ehkä ollut parhaillaan muutama vuosi sitten. Tässä viinissä ei myöskään ole yhtä paljon hiilihappoja kuin esimerkiksi Alkon Moscato D'Asteissa. Kuplia olisi toivonut lisää, ne olisivat saattaneet tasapainottaa viinin hieman epämielyttävää raskasta ja tasaista suutuntumaa.<br />
<br />
Kaiken kaikkiaan viini ei lunastanut kaikkia odotuksiani, mutta kun lähikaupasta löytyy jotain tällaista erikoisuutta, ei siitä voi olla pitämättä. -ppp-http://www.blogger.com/profile/01925073978669811147noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2634934465805212748.post-15950813082316984682013-12-05T04:43:00.004-08:002013-12-05T04:43:55.775-08:00Mitä on sieppo?Katselin viime viikolla teemalta vanhan kokkiohjelman Patakakkosen jaksoa Silakkaruokia. Huomioni herätti, kun kokit muistelivat nauriin kuorista tehtyä juomaa, joka oli nimeltään sieppo.<br />
<br />
Kumpikaan kokeista ei meinannut enää muistaa juoman nimeä, mutta kummatkin muistelivat sitä lämmöllä. Ilmeisesti sieppo ei siis ollut kuvauksen aikana noin 70-luvullakaan enää millään tavoin yleinen juoma. Myöskään ahkerasta googlauksesta huolimatta en löytänyt tästä salaperäisestä juomasta mitään tietoa.<br />
<br />
Mitä sieppo sitten on? Tietysti mieleeni nousi heti kuva ehkä imelletyistä nauriinkuorista hapattamalla käytetystä miedosta alkoholijuomasta. Jos nauriista olisi tällä tavoin käytetty juomaa, voisi kyseessä olla mahdollisesti hyvin vanha juomaperinne, sillä naurista on viljelty Suomessa jo erittäin kauan.<br />
<br />
Aion yrittää etsiä sieposta vielä lisätietoa. On hermoja raastavaa kuvitella mitä kaikkea perinteisestä ruoka- ja juomakulttuurista voi olla jo menetetty, jos siepostakaan ei löydä (netistä) enää mitään mainintaa. Ehkä vierailu kansallisarkistoon voisi auttaa.-ppp-http://www.blogger.com/profile/01925073978669811147noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2634934465805212748.post-85891996883010408722013-08-11T05:58:00.000-07:002013-08-11T05:58:02.212-07:00Inkivääriolut<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjf_0EHDeiy91OamD9K60xQRJo-GDtolC6H-Orf6-Vblm8hphIdd5jeuTGMrBKpvQVHSvBZpaXfw6hFA9N4lkdxwPtuhakc5bgZW0uwzcTp09ce79gjrj8AxkHYY07T9urjSD1Y-okEJF0/s1600/inkivaari.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjf_0EHDeiy91OamD9K60xQRJo-GDtolC6H-Orf6-Vblm8hphIdd5jeuTGMrBKpvQVHSvBZpaXfw6hFA9N4lkdxwPtuhakc5bgZW0uwzcTp09ce79gjrj8AxkHYY07T9urjSD1Y-okEJF0/s320/inkivaari.JPG" width="240" /></a></div>
<br />
Olen viime aikoina kiinnostunut erilaisista miedosti käyneistä botanisista juomista, sillä ne tarjoavat halpoja harjoitteluprojekteja, joiden epäonnistuminen ei jää harmittamaan. Näiden juomien kanssa voi helposti kokeilla esimerkiksi lämpötilojen tai raaka-aineiden vaikutusta makuun ja käymiseen.<br />
<br />
Erityisesti olen ihastunut inkivääriolueen ja sen vahvaan tuliseen makuun. Oikean kuvan juomasta saadakseen kannattaa kokeilla Fentimansin Ginger Beeriä ja jättää Schweppesin ja muiden vastaavien laimeat sokeriset litkut hyllyyn.
Inkivääriolut tehdään hapattamalla paljolti hapantaikinan tyyliin. Lisää pulloon tai lasipurkkiin joka päivä teelusikallinen tai pari sokeria tai hunajaa sekä muutama ruokalusikka raastettua inkivääriä, sekoita, ja noin viikossa juoman pitäisi olla valmista. Kun käyttää hunajaa, kannattaa se liuottaa kiehautettuun veteen, jotta bakteerit kuolevat ja juoma käy nopeammin. Valmis juoma siivilöidään pulloon ja jatketaan juuren ruokkimista.<br />
<br />
Inkivääriolut on loistavaa janojuomaa kesäisin ja se myös sopii hyvin erilaisiin drinkkeihin, esimerkiksi konjakin tai calvadosin pariksi. Lisäksi juuresta saa villihiivaa myös muihin projekteihin!
-ppp-http://www.blogger.com/profile/01925073978669811147noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2634934465805212748.post-79167475441795755782012-11-23T09:32:00.000-08:002012-11-23T09:32:03.918-08:00Jääsahti<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZNH0oDjN3oz2OrWWJnYmZxxMfMQhqaylNiAggLVYrzAo9GLxMHvGJR7zTaeVEl2UQWxoh5Nu7SM8EGgcgDHMz3jokaQAHevimQSb58b2R9oJeFe3bj4Ny6BloqLY9w_PqO84yM2XFxnw/s1600/j%C3%A4%C3%A4sahti.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZNH0oDjN3oz2OrWWJnYmZxxMfMQhqaylNiAggLVYrzAo9GLxMHvGJR7zTaeVEl2UQWxoh5Nu7SM8EGgcgDHMz3jokaQAHevimQSb58b2R9oJeFe3bj4Ny6BloqLY9w_PqO84yM2XFxnw/s320/j%C3%A4%C3%A4sahti.JPG" width="240" /></a></div>
<br />
Aikaisemmasta <a href="http://pryki.blogspot.fi/2012/07/juhannussahdista-opittua.html">Juhannussahdista</a> jäi paljon juomatta, ja kellarissa lojuneet pullot alkoivat näyttää ensimmäisiä happanemisen merkkejä. Koska tämä erä ei ollut mikään menestys, päätin kokeilla sillä jäätislatun (tyyliin Eisbock) sahdin valmistamista.<br />
<br />
Sahdit, joita tuli yhteensä noin 4.5l, pullotettiin 1.5l limupulloihin ja pidettiin pakastimessa, kunnes suurin osa sahdista oli jäätynyt. Tämän jälkeen sahtisohjo siivilöitiin metallisiivilin läpi, ja prosessi toistettiin vielä kertaalleen. Lopulta jäljelle jäi noin 1.5l "tislattua" sahtia.<br />
<br />
Nyt kun sahdit ovat saaneet tasaantua viitisen kuukautta, on maistamisen aika. Tuoksussa on samaa hyvin paksua hedelmäisyyttä, joka tuo jostain syystä mieleeni aina jääteen. Ei tämä toki jääteetä muistuta laisinkaan, mutta kenties tuoksussa on samaa esanssimaisen paksua olemusta. Nyt kun (ominais)tuoksuun on jo tottunut, alkaa se vaikuttamaan oikeastaan jopa nautinnolliselta. Hedelmäisyyden lisäksi tuoksuu lievä ohraisuus ja alkoholi.<br />
<br />
Maultaan sahti on väkevä ja paksu, ei kuitenkaan erityisen makea. Alkoholi puraisee heti ja jää lämmittämään nielua vielä pitkäksi aikaa kulauksen jälkeen. Kaiken kaikkiaan makuunkin voi siis olla ihan tyytyväinen, vaikkei tätä kylmiltään 33cl pulloa kiskoisikaan!<br />
<br />
Sitten suureen kysymykseen, eli mikä on juoman alkoholipitoisuus? Ottaen huomioon, että alkuperäinen sahti oli noin 8% ja verraten aikaisempiin makukokemuksiin, veikkaisin tämän jääsahdin olevan 12-15% vahvuista (varovaisempi haarukka olisi 10-15%). Mielestäni tämä kuitenkin ylittää selkeästi 10%, sillä polte suussa on sen verran voimakas. -ppp-http://www.blogger.com/profile/01925073978669811147noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2634934465805212748.post-88565313460352663412012-10-23T13:54:00.001-07:002012-11-23T09:33:16.151-08:00Stone Old Guardian Barley Wine 2012 Release<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqL2r4Rg1fIF90x2xBKI13KTuO9Mu_XvKZu8OZ2mFOGHoejUVeuUStXNFHAjc0dXE3On7ne11NsbFJ0iY1pC5ixswaItJ9qpegPDrL130PR_NEKuZhadBCQZAAhfY3HRuGEmckEznCuMc/s1600/stonebarleywine.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqL2r4Rg1fIF90x2xBKI13KTuO9Mu_XvKZu8OZ2mFOGHoejUVeuUStXNFHAjc0dXE3On7ne11NsbFJ0iY1pC5ixswaItJ9qpegPDrL130PR_NEKuZhadBCQZAAhfY3HRuGEmckEznCuMc/s200/stonebarleywine.jpg" width="150" /></a></div>
<br />
Tuoksu on erittäin, erittäin vahvan humalainen. Melkeinpä tätä sanoisi humalaviiniksi ohraviinin sijasta! Maultaan olut on samaten hyvin humalaisen konsentroitunut, humala on aistittavissa eräänlaisena erillisenä mehukkaana kerroksenaan oluen rungon päältä. Erityinen piirre tässä oluessa on myös sen tiivis, voimakas ja sulava hiilihappoisuus. Ikään kuin neste olisi täysin mitä pienimmillä hiilihaponkuplilla kyllästetty. Hapokkuudella on myös hyvä kestävyys, sillä vaikka vain kolmasosa oluesta seisoi vuorokauden pelkällä korkilla peitetyssä pullossa, hiilihapot eivät tunnu juurikaan vähentyneen. Tiiviillä hapokkuudella on ainakin se hyvä puoli, että se tasoittaa vahvan humalaisuuden ja painavan olutpohjan eroa sitomalla niitä yhteen. Lisäksi hapokkuus tasoittaa ja säestää humalan kitkeryyttä, josta suuri osa silti muuttuu hallitsemattomaksi karvaudeksi, joka tuntuu vielä pitkään maun jälkeen. Kenties iätys onnistuisi haihduttamaan tätä jopa hieman hallitsematonta humalaisuutta? Itse mausta on vaikea sanoa; humalaisuus hallitsee, suutuntuma on keskipaksu ja alkoholin polte erottuu selvästi. -ppp-http://www.blogger.com/profile/01925073978669811147noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2634934465805212748.post-17097963632286843152012-09-06T11:49:00.002-07:002012-09-06T11:49:44.691-07:00NenutippuSahtivierteen jämät, jossa on sekaisin hieman mäskistä valuteltua tippua sekä päävierrettä. Sahti mäskätty saunassa kolmella kastolla ja miedolla katajoinnilla, tällä kertaa kivittäminen jätettiin kokonaan väliin. Suurin osa vierteestä on paraikaa käymässä <i>kriek</i>-sahdiksi, ja nämä jämät käytettiin lasipullossa jääkaapissa. <br />
<br />Tuoksu hedelmäinen, kirkas, miedon hernekeittomainen – tällaista sahdin sietäisikin olla. Maussa on sopiva puraisu hiilihappoa, jota seuraa vahva maltaisuus, hyvin ohrainen ja muromainen maltaisuus. Mikä parasta, tässä ei juurikaan ole viitteitä siitä vääntyneisyydestä, jota juomiini usein livahtaa. Tosin onhan tippu saanut seistä jääkaapissa kaksi viikkoa, jolloin juoman odottaisikin jo tasaantuneen. Suutuntumassa on vähemmän sitä klimppimäistä paksuutta ja jauhoisuutta, joka saa usein sahtikestit jäämään ensimmäiseen lasilliseen. Kyllä tässä eräänlaista pörröisyyttä on, mutta se jää suun reunamille. En kuitenkaan liian hätäisesti vetäisi johtopäätöstä, että kevyempi suutuntuma johtuu kylmäkäyttämisestä, sillä vierteen heikkous on varmasti vaikuttanut asiaan enemmän.<br />
<br />Kaiken kaikkiaan ei yhtään pahempi juoma, ei lainkaan niin heikon tuntuinen kuin luulisin. Kenties tämä on jotain keskioluen tasoa? -ppp-http://www.blogger.com/profile/01925073978669811147noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2634934465805212748.post-82319248075860019972012-08-28T03:34:00.000-07:002012-08-28T03:34:03.475-07:00La Fantome de GastropubPuoli pulloa (0,75l) Gastropubin 2010 pantua nimikko-olutta maisteltiin 27.8.2012 paikanpäällä rennossa ilmapiirissä. Ensinnäkin voisi mainita, että tämä olut eroaa 8% alkoholipitoisuudellaan huomattavasti ainakin perintesistä miedoista saisoneista. Heti alussa tuoksusta kävi ilmi, että nyt ollaan tekemisissä jonkin täysin uudenlaisen oluen kanssa – varsinkin kun en ensin tiennyt oluen mausteisuudesta. Tuoksusta löytyi lähes esterimäistä paksua ja hieman esanssista hedelmäistä sävyä, lähinnä persikkaa ja häivähdys sitruunaa. Mieleeni juolahti tämän tästä markettien persikkajääteet, vaikka tuoksu oli toki huomattavasti luonnollisempi ja monipuolisempi. Maussa oli erikoista paksuutta, joka tuntuikin sopivalta hieman vanhemmalle oluelle ja kävi loogisesti yhteen 'esterimäisyyden' kanssa. Kaiken kaikkiaan olut oli erittäin mukava uusi tuttavuus loppukesän illalle, siitä löytyi sopivaa paksuutta ja alkoholia näille jo viilenneille päiville. <br />
<br />Pienen googletuksen jälkeen sain selville, että oluen mausteena ovat toimineet ainakin sitruuna ja mustapippuri humalan lisäksi. -ppp-http://www.blogger.com/profile/01925073978669811147noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2634934465805212748.post-20284372318396419112012-07-01T09:51:00.001-07:002012-07-01T09:51:27.062-07:00Juhannussahdista opittua<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb_diwSnv1KBypc5nXipCpKtz2kXQ_INHhwE96adIgbTbi9jSKIwBiYms3FngqlniAxjFQ7i2mnbFZ2vMdXIEYR0Wrfiiwsh9P2k442wKlw8Y84sv1jZWznEGmNLBx9XFrtjoGr9qHe6E/s1600/juhannussahti.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb_diwSnv1KBypc5nXipCpKtz2kXQ_INHhwE96adIgbTbi9jSKIwBiYms3FngqlniAxjFQ7i2mnbFZ2vMdXIEYR0Wrfiiwsh9P2k442wKlw8Y84sv1jZWznEGmNLBx9XFrtjoGr9qHe6E/s320/juhannussahti.JPG" width="240" /></a></div>
<br />
Tämän sahdin kanssa kaikki näytti ensin menevän täysin päin honkia – aioin tosissani useampaan otteeseen heittää koko satsin viemäristä alas. Ensin mäski piti jakaa useampaan astiaan, koska se ei mahtunut täysin alkuperäiseen saaviin. Sitten siivilä ei toiminut, koska en tajunnut rakentaa välipohjaa astiaan. Tästä seurasi loputtomia mäskin ja vierteen siivilöimisen ja astiasta astiaan siirtämisen helvetillisiä kierroksia, joista viimein sain valuteltua irti noin 8l vierrettä. Laitoin erän käymään ja valmistin seuraavana päivänä vielä noin 5l paremmin toteutettua vierrettä jatkoksi (lähes erään sahtireseptin mukaan, josta todennäköisesti lisää myöhemmin). Lisäsin uuden vierrepanoksen jo käyvään sahtierään, ja kohina kävi lujaa pari vuorokautta.<br />
<br />Juhannukseksi pullotettu sahti oli kerinnyt lepäämään kellarissa vain viikon, ja sen kyllä huomasi. Sahti oli erittäin kitkerää, mielessäni pelkäsin ja odotin ennenaikaista happamista kaikkien epäonnistumisten vuoksi. Kyllä sitä joi, maussa ei vain ollut sitä banaanista makeutta ja kokonaiskuva jäi hyvin agressiivisen teräväksi. Viikon päästä maistettuna sahti on kuitenkin täysin muuttunut: nyt maussa on makeutta, tuoksussa monipuolista hedelmäisyyttä ja kitkeryyskin tulee hyvin pehmeästi maun lopussa. Lisäksi tuoksussa on eräänlaista piparkakkumaista mausteisuutta, jonka johdan ehkä vierteen kivittämisestä. Suutuntuma on paksu, mutta kirkkaampi eikä niin jauhoinen kuin Finlandia sahdissa. Kaikin puolin tähän voi olla ihan tyytyväinen. Opetuksena ottakaamme siis, ettei kannata heivata vierrettä kesken kaiken, vaikka prosessi tuntuisi menevän kuinka pahasti pieleen! Lisäksi tämä sahti osoittaa, ettei käymisastian varittaminen ole kaikki kaikessa. En nimittäin puhdistanut puusaavia millään tavalla: viimeisen käymiskerran jälkeen ainoastaan hankasin saavin puhtaaksi kylmällä vedellä. Silti sahti ei ole kahden viikon kellaroimisen jälkeen yhtään sen happamampi kuin kliinisemminkään valmistettu sahti.-ppp-http://www.blogger.com/profile/01925073978669811147noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2634934465805212748.post-31197486865107846532012-06-29T03:20:00.002-07:002012-06-29T03:20:57.683-07:00Berliner Weisse ja Korenwijn Genever 10 yo<b>Berliner Weisse</b><br />Lasiin kaatuu kevyt ja nopeasti katoava vaahto, jonka alta paljastuu happaman oluen kirpeähkön hedelmäiset sävyt. Maku antaa ensituntumalta mukavan happaman puraisun, jota seuraa hyvin vaalean oluen ohraiset ja puhtaat jälkimaut. En oikeastaan erota tästä mitenkään erityisen vehnäisiä sävyjä, pikemminkin mieleen tulee peruslager. Ensivaikutelman jälkeen olut säilyttää happamuutensa, tuoksun hedelmäiset sävyt ja kevyen viljaisuuden, joskin voimakasta jälkimakua on enää turha toivoa makunystyröiden turtumisen vuoksi. Mietona oluena Berlineristä voi lähes aistia suutuntuman turhankin vetisyyden, mutta onneksi happamuus tuo olueen tarvittavaa rakennetta.<br />
<br />
Berliner kiinnostaa kovasti saksalaisena happamana oluena, mutta harmillisesti se tuskin yltää yhtä diipille tasolle kuin Belgian happamat. Ymmärtääkseni Berliner Weisse käytetään normaalin tavoin ja inokuloidaan sitten (laboratorio?)bakteerikannoilla, joskin saatan olla väärässä. Kaipaisin saksalaisilta happamilta (Gose ja Berliner Weisse) samaa käsityön ja taiteen tasoa kuin belgialaisiltakin. <br />
<b><br />Korenwijn Genever 10 yo. </b><br />En muista täysin minkä tuottajan genever tämä oli, veikkaisin Zuidamia (ei ainakaan Bols). Nautittu Tampereella Gastropubissa. <br />
<br />Tuoksusta on täysin turha hakea minkäänlaisia englantilaisen ginin katajasävyjä. Sen sijaan lasista pyörähtelee esiin viskin puusävyjä sekä rommin makeutta varsin miellyttävänä, joskin hieman tylsänä, yhdistelmänä. Luojan kiitos tästä ei myöskään löydy sitä päällekäyvää viljaista pehmeyttä, jota sikunaksi olen kuullut kutsuttavan, joka on niin vahvassa roolissa ikääntymättömissä "Oude" ja "Jonge" genevereissä. Maussa tuosta pyöreästä viljaisuudesta tosin tuntuu tavoittavan pieniä sävyjä. Muuten maku jää makeaksi ja muistuttaa hyvin paljon viskiä – katajan tai muiden mausteiden sävyjä on vaikea erottaa.<br />
<br />Korenwijn-genevereitä on helpompi arvostaa niiden korkeamman mallaspitoisuuden vuoksi. Silti Korenwijnin brändi ei ole mikään merkki puhtaasta mallastisleestä, sillä ilmeisesti Korenwijniksi kutsut geneverit sisältävät 51-70% mallasviiniä ja sokeria aina 20g/litraan asti. Oude ja Jonge sisältävät vielä vähemmän maltaita, Jonge enintään 15% mallasviiniä. Eikö sitten tosiaan ole olemassa genevereitä, jotka olisi valmistettu 100% mallasviinistä vanhan tavan mukaan? Luulisi, että tällaisia korkean luokan tuotteitakin vielä valmistetaan, pitää ottaa asiasta selvää.-ppp-http://www.blogger.com/profile/01925073978669811147noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2634934465805212748.post-25668151872481677352012-05-30T05:20:00.000-07:002012-05-30T05:20:09.945-07:00Villiolut ja hapan olutJokainen oluttyyppeihin tarkemmin tutustunut on todennäköisesti kuullut legendaarisista belgialaisista villihiivalla ja muilla organismeilla käytetyistä oluista, kuten lambicista ja Flanders Redistä. Hyvin usein samassa yhteydessä toistetaan totuttuun tapaan väitettä, jonka mukaan villioluita ei voi tehdä muualla kuin Belgiassa. Vaikka onkin totta, että täysin samanlaista olutta, esimerkiksi todellista lambiccia, ei voi Belgian ulkopuolella valmistaa, on väite erittäin harhaanjohtava kuten myös erittäin väärässä.<br /><br />Ensinnäkin on muistettava, että kaikki hiiva (en tosin ole täysin varma nykyisistä laboratoriokannoista) on alunperin kaapattu jostain ns. villinä. Ilma on täynnä hiivasoluja, ja varsinkin tiettyihin vuodenaikoihin hiivan kaappaaminen esimerkiksi vierre-erään tai hapantaikinaan käy helposti. Lisäksi hiivaa esiintyy luonnollisesti monien hedelmien, kuten viinirypäleiden ja omenien, pinnassa sekä ainakin tiettyjen kukkien medessä, josta se kulkeutuu hunajaan. <br /><br />Suomessakin spontaania käymistä ja villihiivaa on luonnollisesti käytetty pitkään. Ilmeisesti varsinkin Itä-Suomessa vierre on jätetty käymään itsekseen puusaaviin/-tynnyriin tai käyminen on saatettu aloittaa esimerkiksi hapantaikinalla (Räsänen 1977). Kalevalasta löytyy lisäksi kuuluisa ja usein siteerattu maininta siitä, kuinka hääolut laitettiin käymään karhun syljellä. Ymmärtääkseni sitaatti on kuitenkin ymmärretty väärin, sillä runossa nimen omaan mainitaan, ettei sylki auttanut ja olut kävi vasta kun haettiin hunajaa/mettä (http://runeberg.org/kalevala/20.html). Sylki toimii ainakin mäskäämisaineena, mutta en ole täysin varma sisältääkö se lainkaan itse hiivaa.<br /><br />Toisaalta villihiivan ja kultivoidun hiivan raja on kovin epämääräinen; missä vaiheessa hiiva muuttuu kaapatusta villikannasta pelkäksi 'talon hiivaksi'? Näinä päivinä eron voi ehkä helpoiten tehdä laboratoriokantojen ja kaapattujen/talon kantojen välille. Hiiva kuitenkin muuttuu jatkuvasti, joten vaikka käyttäisi oluensa puhtaalla hiivalla ja mahdollisimman steriileissä olosuhteissa, tulee hiivakanta mukautumaan ympäristöönsä käymisen aikana. <br /><br />Usein villioluista puhuttaessa käytetään synonyyminä termiä hapan olut, joskin hieman harhaanjohtavasti. Villihiivassa on aina mukana myös muita bakteereita, jotka hapantavat olutta, mutta happamuuden määrä voi vaihdella runsaasti ja muuttua ajan myötä. Lisäksi myös puhtailla hiivakannoilla käytetty olut voi helposti hapantua, jos ei valmistusprosessin steriiliydestä ole huolehdittu riittävän tarkasti. Kaikki villihiivalla tai vaikkapa avoimissa astioissa käytetty olut ei kuitenkaan ole hapanta, ei ainakaan nuorena. Ajan kanssa bakteerien toiminta voi lisätä happamuutta jo käyneissä oluissa – tämän ilmiön voi todeta esimerkiksi sahdin hapantumisessa.<br /><br />Erityisen kiinnostavaa on se, että Suomessa (varsinkin idässä) käymisestä on vanhastaan puhuttu happamisena (Räsänen 1977). En ole vielä itse päässyt valmistamaan taaria vanhan ajan malliin, mutta se on ehdottomasti yksi asia, johon täytyy tulevaisuudessa kiinnittää enemmän huomiota. Pitää selvittää missä määrin Suomen 'happamat oluet' todella ovat happamia. <br />-ppp-http://www.blogger.com/profile/01925073978669811147noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2634934465805212748.post-85789823751335084162012-05-18T06:51:00.001-07:002012-07-01T03:23:19.619-07:00Braggot, Prakotti<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL5z-lRaDwnIShrBe4o5p8Bz4fH3ATYeZdjONb5XlkC_m88MjNgswHXZ_kzjnjsBWGn-KTEefwdGwGzC3JLGnn7mBgW-QWzoBX7onRVebqyz1NraXMDHeC5_vP8HRomTqo6Ot71OrwBXE/s1600/braggot.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL5z-lRaDwnIShrBe4o5p8Bz4fH3ATYeZdjONb5XlkC_m88MjNgswHXZ_kzjnjsBWGn-KTEefwdGwGzC3JLGnn7mBgW-QWzoBX7onRVebqyz1NraXMDHeC5_vP8HRomTqo6Ot71OrwBXE/s320/braggot.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Tämä projekti on ollut minulle jonkinlainen virstanpylväs, initiaatio. Kyseessä on siis alunperin noin 8% laskettu alen ja hunajaviinin sekoitus eli braggot. Tärkeän ja merkityksellisen tästä erästä teki kotimaisesta kuusesta valmistettu käymisastia ja siivilä, joita aion jatkossa pääasiassa käyttää seuraaviin projekteihin. <br />
<br />
Ensin valmistettiin ale-pohja, siis 3kg sahtimaltaista saunassa mäskättyä sahtia. Mäskäsin vakiintuneeseen tapaani kolmella kastolla, viimeinen vesi oli katajoitu. Lopuksi vielä "keitin" vierrettä takassa hehkuviksi lämmitetyillä kuumilla kivillä. Harmikseni kiviä oli hieman liian vähän, enkä saanut vierrettä kunnolla kiehumaan. Kivien ympäriltä vierre kuitenkin kiehui, ja koska sekoitin nestettä jatkuvasti pohjan palamisen pelossa, luulen saaneeni nesteen läpikotaisin kuumennettua. Sen jälkeen vierre suodattettiin rei'itetyn puuämpärin ja katajanoksien läpi. Vierteen jäähdyttyä sekaan liuotettiin noin 2.5kg teiskolaista hunajaa.<br />
<br />
Braggot kävi pelkällä heppoisella kannella peitettynä noin kaksi viikkoa, joka tarkoittaa myös sitä, että hiilihappoja juomalta oli enää turha odottaa. Hetken päähänpistona heitin kahdeksi viimeiseksi päiväksi vielä muutaman palan sekä pehmeää että kovettunutta pihkaa juoman sekaan.<br />
<br />
Aikaisemman braggot-kokemuksen perusteella osasin odottaa noin 1.5-2kk ennen ensimmäisen pullon avaamista. Varsinkin huurteisena väri on oikean kauniin kuparinen, tuoksu vahvan aromaattinen, mutta hieman epämääräinen. Tuoksu muistuttaa vahvasti viime braggottia; makea, parfymaattinen, mutta silti ensivaikutelmalta ohut tuoksu, jota on erittäin vaikea kuvailla ja joka vaatii hieman totuttelua. Maku alkaa alkoholin tujauksella, mutta muuttuu nopeasti yhtä epämääräisen makeaksi ja loppuu selkeään makeuteen. Välistä löytää silloin tällöin ohraisuutta/maltaisuutta sekä valkoviinin kuivaa hedelmäisyyttä.<br />
<br />
Makeus häiritsee minua suunnattomasti. Tiedän, että sahti on vahvanakin makeaa, mutta olen kuullut hunajaviinin olevan loppuun käyneenä useimmiten kuivaa. Toisaalta braggot oli varmasti käynyt loppuun, sillä puolentoista kuukauden pullossa seisomisen jälkeenkään hiilihapoja ei enää esiintynyt. Jotkut hiivat taas yksinkertaisesti eivät kestä korkeaa alkoholipitoisuutta, joten braggottiin olisi voinut jäädä käymätöntä sokeria hiivan vuoksi. Tämä vaihtoehto vaikuttaa todennäköisimmältä, sillä alunperin 17l 8% erä valmistui ehkä noin 10-11% vahvuisena ja 13-15 litraisena. Mittasin hydrometrillä valmiista tuotteesta noin 1.020 ominaispainon, joten hieman jälkiruokaviinimäiseksi tämä vielä jäi. Netin laskuri Beer Calculus ennusti siis lopputuloksen melko tavalla oikein.<br />
<br />
<b>1.7.2012</b><br />
Braggotti on muuttunut aika lailla viime kuukausina. Jälkikäyminen pullossa on tuonut juomaan mukavasti hiilihappoa, mutta minkäänlaista happamaa makua ei vielä ole havaittavissa. Tuoksu on miedon kukkainen ja makea, ei enää niin ylilyövän parfyymimainen kuin alussa. Maku on samoin muuttunut miedommaksi, lisäksi se on kuivempi kuin aikaisemmin. Hiilihapot korostavat kuivuutta, tehden tästä aika mieluisan juoman kylmänä nautittuna. Tuntuu siltä, että pikkuhiljaa hunajan sävyt ovat kuoriutuneet esiin sekä tuoksussa että maussa, tähän voi olla jo tyytyväinen :).<b> </b>-ppp-http://www.blogger.com/profile/01925073978669811147noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2634934465805212748.post-56539494434904417002012-05-08T07:55:00.000-07:002012-05-08T07:55:27.718-07:00Sima<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvgq3AUQ9twsp5tXe_mzPwGX2QYig1QiCJBGzEWQb79FHZFXOFYjwyhYQdFtUKlGEvN39MKiIgY-_5mbTDaAbrJaw8uv53Xgh13NcNVJOl0oLP369C1ImcNmptc6H17pYK75_6HqdSnp0/s1600/simasi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvgq3AUQ9twsp5tXe_mzPwGX2QYig1QiCJBGzEWQb79FHZFXOFYjwyhYQdFtUKlGEvN39MKiIgY-_5mbTDaAbrJaw8uv53Xgh13NcNVJOl0oLP369C1ImcNmptc6H17pYK75_6HqdSnp0/s320/simasi.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<br />
Päätin rykäistä vapuksi hieman perinteestä poikkeavaa simaa. Tässä resepti:<br />
<br />
500g fariinisokeria<br />
0.5dl kuusenkerkkäsiirappia (valmis kaupasta)<br />
kourallinen humalaa<br />
limeä<br />
<br />
Keittelin humalaa noin 30 min koko vesimääräässä, mikä osoittautui virheeksi, sillä keitetyllä vierteellä kesti kauan aikaa jäähtyä. Olisi ollut parempi liuottaa ensin sokeri ja/tai siirappi puoleen vesimäärään ja kiehauttaa humalat siinä ennen lopun viileän veden lisäämistä.<br />
<br />
Luultavasti siirapin vuoksi käyminen kesti hieman kauemmin, noin 7-9pv huoneenlämmössä. Luulin monasti siman olevan jo valmis, sitten saikin kuunnella komeita pamauksia kun korkkia epähuomiossa alkoi availemaan. Kiintoisaa kyllä, hiiva ei missään vaiheessa muodostanut pysyvää vaahtoa pinnalle; heiveröinen ja hajanainen vaahtokerros ilmestyi kyllä päiväksi, mutta katosi yhtä nopeasti. <br />
<br />
Tuoksultaan sima oli lähes normaali. Pientä ksylitolimaista/esanssista makeutta esiintyi kuusenkerkkäsiirapin vuoksi. Maku oli muuten aivan tavallinen, mutta maun lopussa esiintyi lievää kitkeryyttä humalista. Kaikkiaan maku ja tuoksu olivat melko häiritseviä, luullakseni ainakin niille, jotka eivät tienneet valmistusmateriaaleista tarkemmin. Varsinkin pieni kitkeryys lopussa herättää varmasti helposti epäilyksiä, jos ei tiedä humalista. <br />
<br />
Seuraavaksi sitten hieman kunnianhimoisemmasta "simasta" eli hunajaviinin/metun (mead) ja oluen sekoituksesta, braggotista!-ppp-http://www.blogger.com/profile/01925073978669811147noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2634934465805212748.post-90668889259353423092012-04-13T10:19:00.000-07:002012-06-06T11:19:31.814-07:00Perussahtimäskäys<br />
<div class="MsoNormal" style="mso-layout-grid-align: none; mso-pagination: none; text-autospace: none;">
<span lang="fi">Sahdin mäskäys on historiallisesti tapahtunut suomalaisten syntypesässä
eli saunassa. Jos ei saunassa mäskäämiseen ole mahdollisuutta, kannattaa
vähintäänkin peittää mäskäysastia paksuilla peitoilla lämmön pitämiseksi. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="mso-layout-grid-align: none; mso-pagination: none; text-autospace: none;">
<span lang="fi">Perinteinen sahtimäskäys menee jotakuinkin näin:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="mso-layout-grid-align: none; mso-pagination: none; text-autospace: none;">
<b><span lang="fi">Ensimmäinen kasto:</span></b></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="fi">Tässä vaiheessa maltaat lähinnä kostutetaan
pienellä määrällä vettä. Eräs perinnesääntö veden lämpötilasta sanoo veden
olevan sopivaa, kun peukaloa kerkeää pyörittämään vedessä kolme kertaa ennen
kuin alkaa polttaa. Tämän lämpöistä vettä on kutsuttu myös kirppuvedeksi
silloin kun vedestä nousee pieniä ilmakuplia pinnalle (Suuronen 1969). Tosin muistan lukeneeni,
että ensimmäinen kastelu on saatettu suorittaa myös haalealla tai kylmällä
vedellä. Annetaan seistä noin 1-1.5h.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="mso-layout-grid-align: none; mso-pagination: none; text-autospace: none;">
<b><span lang="fi">Toinen kasto:</span></b></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="fi">Nyt vettä lisätään jo reippaasti enemmän ja sen
tulisi olla kuumempaa, vaikka aivan kiehuvaa veden ei vielä tarvitse olla.
Hieman ennen kiehumispistettä vettä on kutsuttu kieliäiseksi, koska veden on
ikään kuin nähty nuolevan itseään (Suuronen 1969). Ehkäpä pientä kiivasta poreilua tosiaan voi
tulkita näin, vaikka mielikuva onkin erikoinen. Peitetään ja annetaan taas
seistä noin 1-1.5h.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="mso-layout-grid-align: none; mso-pagination: none; text-autospace: none;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="fi"><b>Kolmas kasto:</b> </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="fi">Viimeisenä lisätään kiehuva vesi, astia peitetään ja
annetaan seistä n.1-1.5h. Toisinaan mäski on vielä lopuksi keitetty joko kuumilla kivillä tai padassa vierteen juoksuttamisen jälkeen, mutta tästä lisää myöhemmin.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="mso-layout-grid-align: none; mso-pagination: none; text-autospace: none;">
<span lang="fi">Kannattaa huomioida, etteivät kasteluiden lukumäärä, mäskäysaika tai
veden lämpötila ole mitenkään tiukasti määriteltyjä, kuten ei mikään muukaan
sahdissa. Mielivaltaisuus on aikamoinen shokki, kun tekniikkaa vertaa
moderneissa olutkäsikirjoissa esiteltyihin hyvin eksakteihin ohjeisiin. Näistä
kirjoista saa usein sellaisen kuvan, että jos lämpötilat heittelevät
muutamallakin asteella entsyymien optimiasteikoista, on olut täysin
epäonnistunut. Sahdin kanssa sen sijaan voidaan unohtaa sisään- ja
ulosmäskäykset sekä maltoosi- ja dekstriinitauot ja yksinkertaisesti antaa olla
– tuloskin on takuuvarmasti ainutlaatuinen. </span><br />
<br />
<span lang="fi">Lähde: Suuronen, Kerttu 1969. Ohrainen olut. Helsinki: Otava. </span></div>-ppp-http://www.blogger.com/profile/01925073978669811147noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2634934465805212748.post-89287154112020932502012-04-02T09:13:00.000-07:002012-04-02T09:16:11.102-07:00Braggot<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9NXGkwNhmJq8oI8fE6XIUQx0V_0BcY7CfZ2uWL0MRM8X0m9eDQQ0r_40rnkV0HP1UPlgL02BJjsAY8L02Zltmz6iTVaSXZDtbDAm6CC8DRkK0wIE-mcZ4LUXMjnaB_svW9Vwa2mGWnyE/s1600/saggot.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9NXGkwNhmJq8oI8fE6XIUQx0V_0BcY7CfZ2uWL0MRM8X0m9eDQQ0r_40rnkV0HP1UPlgL02BJjsAY8L02Zltmz6iTVaSXZDtbDAm6CC8DRkK0wIE-mcZ4LUXMjnaB_svW9Vwa2mGWnyE/s320/saggot.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<br />
-50% Lahden sahtimaltaita, 50% tamperelaista tattarihunajaa<br />
-Lähdevettä Tahmelan pikkulähteestä<br />
-Katajaa<br />
<br />
Tämä oli ensimmäinen braggot eli hunajaviinin ja oluen sekoitus, jota kokeilin. Braggot on ollut ainakin Englannissa suosittu historiallinen juoma, lisäksi sitä on valmistettu myös Pohjoismaissa, joskin en tiedä missä määrin. Ainakin Englannissa on toisinaan ollut tapana valmistaa braggot yksinkertaisesti sekoittamalla puolet hunajaviiniä ja puolet olutta.<br />
<br />
Olut määritellään usein braggotiksi vain jos sen sokereista vähintään puolet on peräisin hunajasta. Tähän erään valitsin tattarihunajan, sillä päättelin sen viljaisuuden sopivan hyvin yhteen oluen kanssa. Olutpohjaksi valmistin erän heikkoa sahtia, jonka mäskäys suoritettiin saunassa kolmella kastelulla. Käytin katajaa mäskin siivilöinnin lisäksi myös veden maustamiseen keittämällä muutamia oksia vedessä ennen mäskäämistä. En keittäny hunajaa kuten jotkut suosittelevat, vaan liuotin hunajan sahtiin vierteen jäähdyttyä. Tällä pyrin lähinnä säilyttämään hunajan aromit, ravintoaineet ja luonnollisen villihiivan. <br />
<br />
Käyttäminen tapahtui 5l lasipurkissa pelkkä posliinikippo kantena. Hiivana käytin saman tamperelaisen tilan aiemmasta hunajasta kultivoitua villihiivaa. Hunajan vuoksi käyminen kesti kauemmin kuin sahdilla: viikko olisi ollut optimaalinen, mutta jouduin pullottamaan valitettavasti jo muutamaa päivää aikaisemmin. <br />
<br />
Aloitin maistelemisen noin kahden viikon kuluttua, mutta kesti vielä 1-2kk ennen kuin maku pehmentyi nautittavaksi. Tattarihunajan voimakas viljaisuus ja epämääräinen savuisuus olivat alussa hyvin epämiellyttäviä. Sittemmin braggot on tasaantunut virkistäväksi ja hienovaraisen viljaiseksi juomaksi, jonka suurin ongelma on liian vetinen suutuntuma. Vetisyys johtuu todennäköisesti siitä, että tein oluesta vain n. 5% vahvaa, jolloin pohjaksi valmistettu olut oli erittäin heikkoa eikä tarjonnut sopivaa rakennetta juomalle. Seuraavasta erästä laskeskelinkin n. 10% vahvuista.-ppp-http://www.blogger.com/profile/01925073978669811147noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2634934465805212748.post-45028978810308922212012-03-26T15:06:00.000-07:002012-03-27T09:10:25.307-07:00Olut ja teeTätä blogia tuskin olisi ilman teetä, joten lienee ainoastaan sopivaa pohtia lyhyelti tee- ja olutkulttuurin välisiä eroja. <br />
<br />
Oluen tutkiminen ja harrastaminen eroaa tietysti monin tavoin teeharrastuksesta. Näin Suomesta käsin olutharrastajalla on käsittämättömän paljon suurempi mahdollisuus osallistua kulttuurin toiminnan eri tasoihin, varsinkin tuotantoon. Kun suomalainen teenjuoja voi vain uneksia teenviljelystä ja prosessoinnista, parhaimmillaan paahdella ja iättää omistamiaan teelaatuja, pystyy olutharrastaja halutessaan aloittamaan työnsä aina ohran viljelystä ja villihiivan kaappaamisesta. Tähän liittyy oluen paikallisuus, joka on yksi kyseisen kulttuurin kiehtovimmista piirteistä. Suomella on nimittäin pitkä ja kunniakas (joskin lähes unohdettu) oluthistoria, ja tutkittavaa riittää vaikka koko loppuelämäksi, etenkin jos on valmis selaamaan läpi eri arkistoja sekä tutkimaan esimerkiksi Suomen ja lähikansojen kulttuuria ja historiaa myös tarkemmin. <br />
<br />
Toiseksi olutta koskevaa tai ainakin läheltä liippaavaa lähdemateriaalia on saatavilla moninverroin enemmän ilman, että joutuu opiskelemaan (lukuisia) aasialaisia kieliä. Suomenkielisenä omaa lisäksi sen edun, että pystyy lukemaan ainakin englanninkielisiä, suomalaisia, virolaisia ja pohjoismaisia tekstejä, eikä muidenkaan indo-eurooppalaisten kielten opiskelu pitäisi olla yhtä vaativaa kuin jonkin aasialaisen kielen.<br />
<br />
Toisaalta olutkulttuurista puuttuu jotain teen hienouksia. Ainakaan yhtä selvää ja laajasti hahmotettavaa filosofista tai esteettistä kulttuuria ei tunnu olevan löydettävissä. Tuskin edes Belgiasta löytyy yhtä selkeää kulttuurista tietoisuutta oluen parista kuin teen ympäri maailmaa. Oluesta kyllä kirjoitetaan paljon, mutta tekstit tuntuvat ainakin ulospäin keskittyvän lähinnä oluenpanon historiallisiin/kokeellisiin seikkoihin. Kulttuurin puute tai piiloisuus on harmillista, sillä ei tarvitse lukea pitkälle ymmärtääkseen, kuinka valtavasti eläväisempi ja värikkäämpi olut- ja alkoholikulttuuri on ollut ennen teollisen standardoitun oluen syntymistä.<br />
<br />
Edellä mainittujen seikkojen vuoksi oluen harrastaminen ajautuu lähes välttämättä eri suuntaan kuin teen. Kirjoitukset teestä taipuvat helposti filosofis-esteettiseen malliin, kun taas olut painottaa historiallisempaa tutkimusta.-ppp-http://www.blogger.com/profile/01925073978669811147noreply@blogger.com0