Berliner Weisse
Lasiin kaatuu kevyt ja nopeasti katoava vaahto, jonka alta paljastuu happaman oluen kirpeähkön hedelmäiset sävyt. Maku antaa ensituntumalta mukavan happaman puraisun, jota seuraa hyvin vaalean oluen ohraiset ja puhtaat jälkimaut. En oikeastaan erota tästä mitenkään erityisen vehnäisiä sävyjä, pikemminkin mieleen tulee peruslager. Ensivaikutelman jälkeen olut säilyttää happamuutensa, tuoksun hedelmäiset sävyt ja kevyen viljaisuuden, joskin voimakasta jälkimakua on enää turha toivoa makunystyröiden turtumisen vuoksi. Mietona oluena Berlineristä voi lähes aistia suutuntuman turhankin vetisyyden, mutta onneksi happamuus tuo olueen tarvittavaa rakennetta.

Berliner kiinnostaa kovasti saksalaisena happamana oluena, mutta harmillisesti se tuskin yltää yhtä diipille tasolle kuin Belgian happamat. Ymmärtääkseni Berliner Weisse käytetään normaalin tavoin ja inokuloidaan sitten (laboratorio?)bakteerikannoilla, joskin saatan olla väärässä. Kaipaisin saksalaisilta happamilta (Gose ja Berliner Weisse) samaa käsityön ja taiteen tasoa kuin belgialaisiltakin.

Korenwijn Genever 10 yo.
En muista täysin minkä tuottajan genever tämä oli, veikkaisin Zuidamia (ei ainakaan Bols). Nautittu Tampereella Gastropubissa.

Tuoksusta on täysin turha hakea minkäänlaisia englantilaisen ginin katajasävyjä. Sen sijaan lasista pyörähtelee esiin viskin puusävyjä sekä rommin makeutta varsin miellyttävänä, joskin hieman tylsänä, yhdistelmänä. Luojan kiitos tästä ei myöskään löydy sitä päällekäyvää viljaista pehmeyttä, jota sikunaksi olen kuullut kutsuttavan, joka on niin vahvassa roolissa ikääntymättömissä "Oude" ja "Jonge" genevereissä. Maussa tuosta pyöreästä viljaisuudesta tosin tuntuu tavoittavan pieniä sävyjä. Muuten maku jää makeaksi ja muistuttaa hyvin paljon viskiä – katajan tai muiden mausteiden sävyjä on vaikea erottaa.

Korenwijn-genevereitä on helpompi arvostaa niiden korkeamman mallaspitoisuuden vuoksi. Silti Korenwijnin brändi ei ole mikään merkki puhtaasta mallastisleestä, sillä ilmeisesti Korenwijniksi kutsut geneverit sisältävät 51-70% mallasviiniä ja sokeria aina 20g/litraan asti. Oude ja Jonge sisältävät vielä vähemmän maltaita, Jonge enintään 15% mallasviiniä. Eikö sitten tosiaan ole olemassa genevereitä, jotka olisi valmistettu 100% mallasviinistä vanhan tavan mukaan? Luulisi, että tällaisia korkean luokan tuotteitakin vielä valmistetaan, pitää ottaa asiasta selvää.