Tuoksu on erittäin, erittäin vahvan humalainen. Melkeinpä tätä sanoisi humalaviiniksi ohraviinin sijasta! Maultaan olut on samaten hyvin humalaisen konsentroitunut, humala on aistittavissa eräänlaisena erillisenä mehukkaana kerroksenaan oluen rungon päältä. Erityinen piirre tässä oluessa on myös sen tiivis, voimakas ja sulava hiilihappoisuus. Ikään kuin neste olisi täysin mitä pienimmillä hiilihaponkuplilla kyllästetty. Hapokkuudella on myös hyvä kestävyys, sillä vaikka vain kolmasosa oluesta seisoi vuorokauden pelkällä korkilla peitetyssä pullossa, hiilihapot eivät tunnu juurikaan vähentyneen. Tiiviillä hapokkuudella on ainakin se hyvä puoli, että se tasoittaa vahvan humalaisuuden ja painavan olutpohjan eroa sitomalla niitä yhteen. Lisäksi hapokkuus tasoittaa ja säestää humalan kitkeryyttä, josta suuri osa silti muuttuu hallitsemattomaksi karvaudeksi, joka tuntuu vielä pitkään maun jälkeen. Kenties iätys onnistuisi haihduttamaan tätä jopa hieman hallitsematonta humalaisuutta? Itse mausta on vaikea sanoa; humalaisuus hallitsee, suutuntuma on keskipaksu ja alkoholin polte erottuu selvästi.