Pryki

Sahtivierteen jämät, jossa on sekaisin hieman mäskistä valuteltua tippua sekä päävierrettä. Sahti mäskätty saunassa kolmella kastolla ja miedolla katajoinnilla, tällä kertaa kivittäminen jätettiin kokonaan väliin. Suurin osa vierteestä on paraikaa käymässä kriek-sahdiksi, ja nämä jämät käytettiin lasipullossa jääkaapissa.

Tuoksu hedelmäinen, kirkas, miedon hernekeittomainen – tällaista sahdin sietäisikin olla. Maussa on sopiva puraisu hiilihappoa, jota seuraa vahva maltaisuus, hyvin ohrainen ja muromainen maltaisuus. Mikä parasta, tässä ei juurikaan ole viitteitä siitä vääntyneisyydestä, jota juomiini usein livahtaa. Tosin onhan tippu saanut seistä jääkaapissa kaksi viikkoa, jolloin juoman odottaisikin jo tasaantuneen. Suutuntumassa on vähemmän sitä klimppimäistä paksuutta ja jauhoisuutta, joka saa usein sahtikestit jäämään ensimmäiseen lasilliseen. Kyllä tässä eräänlaista pörröisyyttä on, mutta se jää suun reunamille. En kuitenkaan liian hätäisesti vetäisi johtopäätöstä, että kevyempi suutuntuma johtuu kylmäkäyttämisestä, sillä vierteen heikkous on varmasti vaikuttanut asiaan enemmän.

Kaiken kaikkiaan ei yhtään pahempi juoma, ei lainkaan niin heikon tuntuinen kuin luulisin. Kenties tämä on jotain keskioluen tasoa?