Sahdin mäskäys on historiallisesti tapahtunut suomalaisten syntypesässä
eli saunassa. Jos ei saunassa mäskäämiseen ole mahdollisuutta, kannattaa
vähintäänkin peittää mäskäysastia paksuilla peitoilla lämmön pitämiseksi.
Perinteinen sahtimäskäys menee jotakuinkin näin:
Ensimmäinen kasto:
Tässä vaiheessa maltaat lähinnä kostutetaan
pienellä määrällä vettä. Eräs perinnesääntö veden lämpötilasta sanoo veden
olevan sopivaa, kun peukaloa kerkeää pyörittämään vedessä kolme kertaa ennen
kuin alkaa polttaa. Tämän lämpöistä vettä on kutsuttu myös kirppuvedeksi
silloin kun vedestä nousee pieniä ilmakuplia pinnalle (Suuronen 1969). Tosin muistan lukeneeni,
että ensimmäinen kastelu on saatettu suorittaa myös haalealla tai kylmällä
vedellä. Annetaan seistä noin 1-1.5h.
Toinen kasto:
Nyt vettä lisätään jo reippaasti enemmän ja sen
tulisi olla kuumempaa, vaikka aivan kiehuvaa veden ei vielä tarvitse olla.
Hieman ennen kiehumispistettä vettä on kutsuttu kieliäiseksi, koska veden on
ikään kuin nähty nuolevan itseään (Suuronen 1969). Ehkäpä pientä kiivasta poreilua tosiaan voi
tulkita näin, vaikka mielikuva onkin erikoinen. Peitetään ja annetaan taas
seistä noin 1-1.5h.
Kolmas kasto:
Viimeisenä lisätään kiehuva vesi, astia peitetään ja
annetaan seistä n.1-1.5h. Toisinaan mäski on vielä lopuksi keitetty joko kuumilla kivillä tai padassa vierteen juoksuttamisen jälkeen, mutta tästä lisää myöhemmin.
Kannattaa huomioida, etteivät kasteluiden lukumäärä, mäskäysaika tai
veden lämpötila ole mitenkään tiukasti määriteltyjä, kuten ei mikään muukaan
sahdissa. Mielivaltaisuus on aikamoinen shokki, kun tekniikkaa vertaa
moderneissa olutkäsikirjoissa esiteltyihin hyvin eksakteihin ohjeisiin. Näistä
kirjoista saa usein sellaisen kuvan, että jos lämpötilat heittelevät
muutamallakin asteella entsyymien optimiasteikoista, on olut täysin
epäonnistunut. Sahdin kanssa sen sijaan voidaan unohtaa sisään- ja
ulosmäskäykset sekä maltoosi- ja dekstriinitauot ja yksinkertaisesti antaa olla
– tuloskin on takuuvarmasti ainutlaatuinen.
Lähde: Suuronen, Kerttu 1969. Ohrainen olut. Helsinki: Otava.
Lähde: Suuronen, Kerttu 1969. Ohrainen olut. Helsinki: Otava.
